IsoGalleria 13.5. – 1.6.2023

Milla Karppinen

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Näyttelyni koostuu uusimmista töistäni sarjastaTyttöjen välisestä ystävyydestä. Yhdistän teoksissani valokuvaa ja maalausta. Tekniikka, jota töissäni käytän, on sekatekniikkaa, jossa yhdistelen erilaisia maalaustekniikoita ja pigmentinsiirtotekniikkaa. Pigmentinsiirto mahdollistaa kaikenlaisten kuvien siirtämisen maalauksen pintaan. Kuvan siirrossa teokseen jää pelkkä painomuste ja alla olevat maalauskerrokset jäävät näkyviin. Kuvat töissäni ovat vanhempieni ja isovanhempieni nuoruuskuvia. Ne kertovat lämpimistä kesäpäivistä ja huolettomasta nuoruudesta, ystävyydestä, jonka piti jatkua läpi elämän.

Vanhoissa valokuvissa minua kiehtoo niiden ainutlaatuisuus ja pieni ohikiitävä hetki, jonka kamera on vanginnut. Kuvat ovat mustavalkoisia ja ajalta, jolloin niitä ei ole pystynyt muokkaamaan. Tämä luo osaltaan linkin nykyisyyteen, jossa aitoja kuvia ei ole enää juuri lainkaan, kaikki on jollain tapaa muokattua. Kuvat luovat suoran kontrastin nykyiseen täysin muokattuun maailmankuvaan ja ihmisiin. Työni voikin osaltaan kokea kritiikiksi nykyajan somekeskeisyyttä ja muokattua todellisuutta vastaan. Kuvani tarjoavat rehellisen, mutta hiukan jämähtäneen katsauksen menneeseen aikaan.

Kuvat muodostavat fiktiivisiä keksittyjä tarinoita joihin katsoja voi samaistua. Kuvissa voi olla kuka vaan. Tarinat johdattavat miettimään kuinka heille kävi, mihin he elämässään päätyivät, jatkuiko ystävyys läpi elämän? Ystävyys tai ystävän puute koskettaa meitä jokaista, haluan töilläni kertoa tarinoita, joihin on helppo tarttua. Tarinat ovat leikkiä ja täysin keksittyjä, mutta niiden takana on todellisia ihmisiä. Haluan herättää katsojissa kysymyksiä, miten kuva jatkuu, missä kuvan henkilöt ovat nyt? Haluan herättää myös katsojan muistelemaan omia ystäviään ja omaa nuoruuttaan, missä minä olen nyt ja missä mahtavat olla ystäväni? Työskentelyssä käsittelen myös omia kipupisteitäni omissa ystävyyssuhteissani. Parhaassa tapauksessa ystävät ovat kuin peili, jonka avulla voi peilata omia mietteitään ja omaa maailmaansa ja kenties kehittyä hiukan ihmisenä. Kaikki ystävyys ei kuitenkaan ole pelkästään positiivista. Myös kiusaamisen teemat liittyvät läheisesti ystävyyteen. Ystävyys voi olla myös surua ja pelkoa.

Minua kiehtoo maalauksessa erilaisten pintojen väliset erot, läpikuultavuudet ja peittävä jälki, sekä erilaiset pintastruktuurit. Pitsikuvio toistuu töissäni edeten rukouksen lailla yleensä taustalla muodostaen yhteneväisen tapettimaisen pinnan. Ohuilla kerroksilla ja toistuvalla piirroskuviolla saan töistäni moniulotteisia ja kerroksellisia yllätyksiä sisältäviä kuvakollaaseja, joita pinnan öljyväri ryhdittää lopulliseen muotoonsa. Rakastan leikitellä eri tekniikoilla ja kokeilla uusia yhdistelmiä ennakkoluulottomasti. Kerroksellisuus ja taustoilla toistuvat pitsimallit toistavat ajatusta sukupolvien ketjusta, jonka osia me kaikki olemme. Työskentely on itselleni loppumatonta leikkiä sekä keino jäsennellä omaa perimääni ja sukumme päättymätöntä tarinaa.

Näyttelyn avajaiset perjantaina 12.5. klo 18 – 20. Tervetuloa!